Punaiset komentajat

Kymmenisen vuotta sitten, Vainajala-albumin aikoihin CMX-innostukseni oli suurimmillaan. Kyseisen bändin levyjä tuli sen verran ahkerasti soiteltua että tutut vieläkin pitävät minua jonkinasteisen CMX-fanina. Sitä ei oikein voi sanoa olevansa, varsinkin kun tuntuu siltä että sen on liian monta kertaa nähnyt livenä. Loppukesästä kaverit houkuttelivat katsomaan keikkaa jolloin se tuntui lähes tylsältä.

2000-luvulla julkaistut CMX:n levyt on kyllä kuunneltu mutta koskaan en ole ensimmäisenä päivänä rynnännyt kauppaan. Ehkä odotukset eivät ole olleet korkealla. Kuitenkin, varsinkin Aion-levy oli, kun sen sitten kuuli, mielettömän hyvä.

Samoin tuntuu käyneen nytkin. Kuukausi pari sitten tiedossa ollut Talvikuninkaan ilmestyminen sai korkeintaan "aijaa, CMX:ltä tulee TAAS uus levy, hohhoijaa" -tasoisen innnostuksen aiheutetuksi. Kehuja tarpeeksi kauan kuunneltuani ja luettuani pääsin viimein eilen tutustumaan Talvikuninkaaseen. Ja jälleen kerran Suomen paras mutta vientikelvottomin bändi ällistytti. Tätä on nyt kuunneltu muutama kerta ja eikun paranee.

Järkyttävän hyvä levy. Potentiaalisesti vuoden paras.

Rahoitus

Hesari lisää vettä siihen myllyyn, joka pyörittää keskustelua eri musiikinlajien ansaitsemasta arvostuksesta. Aamun lehdessä ja verkkoliitteessä on juttu siitä, kuinka suurin osa yhteiskunnan kompensaatioista eri musiikinlajeille menee taidemusiikille, ja summa kasvaa edelleen.

Laskelman mukaan reilusti yli 90% kaikesta valtion ja kuntien tuesta menee taidemusiikille. Vaikka laskelma on vahvasti puutteellinen (siitä puuttuvat mm. harkinnanvaraiset tuet sekä musiikkioppilaitokset), on se varmasti suuntaa antava.

Keskustelu siis velloo taas. Älyttömiä kommentteja tulee puolin jos toisinkin. Peruskommentit eri musiikinlajien tukemistarpeesta kirjoittajan subjektiivisen mieltymyksen mukaan voi jättää huomiotta saman tien. Samoin kommentit oopperatalon ja musiikkitalon liian hyvästä sijainnista. (Olisiko muka tuen tarve pienempi jos nämä sijaitsisivat paikoissa, jonne kynnys lähteä olisi suurempi?)

Ottamatta sen enempää kantaa siihen, onko tällainen jako oikeutettua ja pitäisikö balanssia muuttaa (ja kumpaan suuntaan), heitän tässä muutaman mielestäni olennaisen pointin.

Genren arvottaminen on absurdia. Sen sijaan voi miettiä onko tukea saava musiikki elitististä vai ei.

Tuet syntyvät tarpeesta. Ja jos tulee toimeen ilman niitä niin silloin ne ovat turhia. Mutta jos saa tukia, saattavat muut tulonsaatikeinot muuttua toissijaisiksi. Tämän perusteella päätöksiä ei kuitenkaan mielestäni pitäisi tehdä.

Yhteiskunnan rahanjako on muotoutunut vuosikymmenien saatossa, jolloin aina voidaan sanoa rahanjakoa mielivaltaiseksi ja vaatia sitä muutettavaksi radikaalisti.

Siltikin. Olen joku vuosi sitten kuullut kun eräskin raskaan sarjan musiikkielämän vaikuttaja perusteli kevyen musiikin viennin tukemisen turhuutta sillä, että HIM, Rasmus ja Darude ovat rakentaneet menestyksensä itse, ilman yhteiskunnan tukia. Heitti vielä että silloiset vientiprojektit on keksitty lähinnä sen takia että kulttuuriministeri ja ulkomaankauppaministeri (Karpela & Lehtomäki) sattuvat olemaan suht nuoria naisia jotka nyt sattuvat tykkäämään rokista.

Kuulosti vähän kaunaiselta. Tai sitten pelkäsi että näitä menestyviä bändejä tulee lisää.

Kuolema rokkareille ja linkittäjille?

Tämä nyt on jo eilinen juttu mutta erään tutkimuksen mukaan rokkenrollin soittaminen on hengenvaarallista. Ja tuolla mistä tämä juttu löytyy sanotaan ettei sinne saa linkittää. Linkitän.

Kultainen kädenpuristus 5

Elokuvatuottajat ja kulttuuriministeri ajautuivat nokkapokkaan elokuvatuotannon rahoituksesta. Tämänpäiväiset julkilausumat löytyvät vaikkapa täältä.

Elokuvatuottajia näyttää harmittavan varsinkin se, että yksin Kansallisooppera saa reilusti enemmän julkista tukea kuin koko kotimaan elokuvatuotanto yhteensä. Lisäksi lausumassa sanotaaan harmin yhtenä lähtökohtana olevan sekin, että ooppera saa lisärahoitusta ensi vuodelle kun taas elokuva ei. Vaikka Wallin kuulemma lupasi. Sanovat vielä pikkuisen marttyyrimäisesti aivan julkilausuman lopuksi että jos lisärahaa ei tule, valtio voi siinä tapauksessa heidän puolestaan siirtää koko ensi vuoden elokuvatuen vaikeuksissaan piehtaroivalle Kansallisoopperalle. Muita julkisen tuen kohteita kuin ooppera ei lausumassa mainita.

Jos ei Kansallisooppera tähän mennessä ollut julkinen sylkykuppi, niin nyt on.

Oopperan ja elokuvan rinnastaminen toisiinsa taiteenlajeina on luonnollista. Akateemisessa maailmassa esimerkiksi elokuvamusiikin tutkimus hyödyntää oopperan tutkimuksen tuloksia. Varsinkin Wagnerin käyttämä johtoaihetekniikka tulee usein vastaan. Se puolestaan, onko oikeudenmukaista verrata budjettirakenteeltaan erilaisia taidemuotoja, on vähemmän ilmeistä.

Levymyynti

Yle kertoo Pop-Uutisissaan, että cd-levyjen kauppa käy luultua paremmin. Uutisessa kerrotaan levykauppiaiden epäilevän ÄKT:n tilastoja, joiden mukaan cd-levyjen myynti laskee. Anttilan, Keltaisen Jäänsärkijän sekä Levykauppa Äxän mukaan kasvua on ollut tasaisesti. Kauppojen taholta epäillään suoraan ulkomailta tilattavien cd-levyjen jäävän ÄKT:n tilastojen ulkopuolelle, mikä selittäisi oletettua tilastoharhaa.

Huoh.

Viitsiikö tässä sen enempää paasata kuin että jos tällaisia uutisia saa lukea niin taitaa olla ÄKT:llä tilastointimetodeissa tarkistuksen paikka ja että menee pohja kaikilta sen tahon tilastoilta ja lausunnoilta, jos tämmöinen pitää paikkansa.

Uutisessa kerrotaan vielä, että:

Radioiden soittolistat täyttävän hittimusiikin myynti on laskussa, mutta kaikki muu menee paremmin kuin koskaan. Levykauppiaat tähdentävätkin laajan valikoiman merkitystä.

Tämähän on loistava uutinen! Jotain tällaista tässä on odoteltukin. Internetin vaikutusta ei voi aliarvioida musiikkikulttuurin monipuolistajana. (Tuskin tällaiseen kovin montaa muuta syytä kuin netti voi olla.)

Ps. Jos joku sieltä Yleisradiolta lukee tätä niin se on kuulkaas Levykauppa Äx, ei levykauppa X. Se X on muistaakseni teikäläisten radiokanava.

Kultainen kädenpuristus 4

Tuomioja kommentoi Kansallisoopperan sotkuja.

Suurinpiirtein samaa mieltä.

2000

Törmäsin Wikipediassa 2000-lukuun ja sen luokitteluun. Sieltä kun löytyy bändejä luokiteltuna 1970-luvulle, 1980-luvulle, 1990-luvulle sekä 2000-luvulle. Luokka:2000-luvun yhtyeet ja sooloartistit -sivulla on ylälaidassa merkintä, jonka mukaan se ehkä pitäisi siirtää luokkaan "2000-vuosikymmenen yhtyeet ja sooloartistit". Siis koska 2000-luku voi tarkoittaa tätä vuosikymmentä, vuosisataa tai vuosituhatta, ja on siksi epäselvä ilmaisu.

Tätä juttua on tullut mietittyä aiemminkin vanhassa blogissani, ja muistaakseni jo kultaisella 1980-luvulla jätkien kanssa koulun pihalla. Siis tyyliin onko sen yheksäkytluvun jälkeen nollaluku vai mikä. Yleensä aikakausien nimet annetaan jälkikäteen. Kasaristakin kuulin muistaakseni alle kymmenen vuotta sitten, kun se tuli "takaisin". Ennen sitä siinä tehtiin lähinnä risottoa. Merkityksen muututtua oli sitten luontevaa puhua ysäristä, mutta jostain syystä ei esimerkiksi kuuskarista tai seiskarista.

Mikä tästä vuosikymmenestä tulee? Nollari vai? 2000-luvusta ei voi kolmen vuoden kuluttua enää ilman sekaannuksia puhua. Kaksaria ei voi käyttää, senhän pitäisi olla 2020-luku. Mutta kielipoliisit saavat puolestani viedä kielen suusta kaikilta jotka puhuvat siitä v***n tuutausarista.