Valtavirta

Suomen virallisen albumilistan kärkikolmikko näyttää tällä viikolla tältä:

1.Fuel For The Fire/ARI KOIVUNEN

2.Ensiaskeleet/KRISTIAN MEURMAN

3.Systematic Chaos/DREAM THEATER

Idols 2007-levy sijalla 20 ja Hanna Pakarisen Lovers sijalla 34.

Idols on ilmiö, jota voi vihata tai rakastaa. Itse en ole vielä täysin osannut päättää, mitä mieltä siitä olen. Vaikken voi kuvitellakaan meneväni kauppaan ja ostavani jotain noista yllämainituista neljästä Idols-sidonnaisesta levystä, eivät ne nyt täyttä paskaa ole. Ehkä ongelma on enemmänkin prosessissa. Tyypit pistetään televisioon laulamaan ja katsojat saavat äänestää kenen levyjä he todennäköisimmin ostaisivat. Jotain erityisen vastenmielistä siinä on, ehkä koska se tuottaa keskiarvoartisteja, jotka eivät pysty/halua rokkia/poppia millään tavalla uudistaa. Tuloksena on sellaista ihan kivaa musiikkia, jota Radio Nova voi soittaa ilman huolta kuulijakuntansa kaikkoamisesta. Jollain toisella tavalla Novan soittolistalle pääseminen ei ehkä tuota samanlaista reaktiota.

Toisaalta Idols tuo esille nuoria suomalaisia artisteja, jotka muuten jäisivät tuntemattomuuteen. Sitten taas toisaalta Idols ei ole toistaiseksi onnistunut tuottamaan mitään erityisen suomalaista musiikkia esittävää artistia, ellei sitten heviä voi pitää uutena suomalaisena kansanmusiikkina. Osaavat ne laulaa. Mutta puuttuuko musiikista persoonallisuus? Persoonallisen ilmaisun perikuva A.W. Yrjänä joskus muistaakseni sanoi, ettei itse olisi varmaankaan päässyt edes Idolsin alkukarsintoja pidemmälle.

Idols on vienyt tuottamisen pitkälle. Aiemminhan samalla tavalla on toimittu vain taidemusiikin puolella, jonka luonteelle ominaista onkin kilpailla soitto/laulutaidoissa ja esittää niissä juuri niitä samoja vanhoja Sibeliuksen viulukonserttoja vähän väliä. Mutta vakavan ja kevyen musiikin ero raskaasti kärjistäen on juuri se, että vakavassa musiikissa arvostetaan perinteen jatkamista ja vanhojen mestarien tulkitsemista kun taas rockin luonne ainakin on joskus vanhoina hyvinä aikoina ollut sellainen, että persoonallisuus ja omintakeisuus ovat niitä arvostettuja juttuja. Tätä konseptia vastaan Idols jotenkin häiritsevästi asettuu ja siksi mietityttää.

Onko tuosta Idolsista jo tarpeeksi meuhkattu? Pitäisiköhän käydä ostamassa tuo Dream Theaterin platta? Tuleekohan progesta kohta uusi hevi eikun iskelmä eikun kansanmusiikki?