Levymyynti

Yle kertoo Pop-Uutisissaan, että cd-levyjen kauppa käy luultua paremmin. Uutisessa kerrotaan levykauppiaiden epäilevän ÄKT:n tilastoja, joiden mukaan cd-levyjen myynti laskee. Anttilan, Keltaisen Jäänsärkijän sekä Levykauppa Äxän mukaan kasvua on ollut tasaisesti. Kauppojen taholta epäillään suoraan ulkomailta tilattavien cd-levyjen jäävän ÄKT:n tilastojen ulkopuolelle, mikä selittäisi oletettua tilastoharhaa.

Huoh.

Viitsiikö tässä sen enempää paasata kuin että jos tällaisia uutisia saa lukea niin taitaa olla ÄKT:llä tilastointimetodeissa tarkistuksen paikka ja että menee pohja kaikilta sen tahon tilastoilta ja lausunnoilta, jos tämmöinen pitää paikkansa.

Uutisessa kerrotaan vielä, että:

Radioiden soittolistat täyttävän hittimusiikin myynti on laskussa, mutta kaikki muu menee paremmin kuin koskaan. Levykauppiaat tähdentävätkin laajan valikoiman merkitystä.

Tämähän on loistava uutinen! Jotain tällaista tässä on odoteltukin. Internetin vaikutusta ei voi aliarvioida musiikkikulttuurin monipuolistajana. (Tuskin tällaiseen kovin montaa muuta syytä kuin netti voi olla.)

Ps. Jos joku sieltä Yleisradiolta lukee tätä niin se on kuulkaas Levykauppa Äx, ei levykauppa X. Se X on muistaakseni teikäläisten radiokanava.

Kultainen kädenpuristus 4

Tuomioja kommentoi Kansallisoopperan sotkuja.

Suurinpiirtein samaa mieltä.

2000

Törmäsin Wikipediassa 2000-lukuun ja sen luokitteluun. Sieltä kun löytyy bändejä luokiteltuna 1970-luvulle, 1980-luvulle, 1990-luvulle sekä 2000-luvulle. Luokka:2000-luvun yhtyeet ja sooloartistit -sivulla on ylälaidassa merkintä, jonka mukaan se ehkä pitäisi siirtää luokkaan "2000-vuosikymmenen yhtyeet ja sooloartistit". Siis koska 2000-luku voi tarkoittaa tätä vuosikymmentä, vuosisataa tai vuosituhatta, ja on siksi epäselvä ilmaisu.

Tätä juttua on tullut mietittyä aiemminkin vanhassa blogissani, ja muistaakseni jo kultaisella 1980-luvulla jätkien kanssa koulun pihalla. Siis tyyliin onko sen yheksäkytluvun jälkeen nollaluku vai mikä. Yleensä aikakausien nimet annetaan jälkikäteen. Kasaristakin kuulin muistaakseni alle kymmenen vuotta sitten, kun se tuli "takaisin". Ennen sitä siinä tehtiin lähinnä risottoa. Merkityksen muututtua oli sitten luontevaa puhua ysäristä, mutta jostain syystä ei esimerkiksi kuuskarista tai seiskarista.

Mikä tästä vuosikymmenestä tulee? Nollari vai? 2000-luvusta ei voi kolmen vuoden kuluttua enää ilman sekaannuksia puhua. Kaksaria ei voi käyttää, senhän pitäisi olla 2020-luku. Mutta kielipoliisit saavat puolestani viedä kielen suusta kaikilta jotka puhuvat siitä v***n tuutausarista.

Kultainen kädenpuristus 3

Tästä talosta on ollut puhetta aiemminkin. Tänään ooppera ilmoitti viidenkymmenen työntekijän yt-neuvotteluista. Sitä voi tietenkin miettiä, olisiko luku ollut pienempi jos jotain olisi tehty toisin.

Ns. korkeakulttuurin arvostuksen vähentyminen sekä kysynnän ja tarjonnan lait näkyvät nyt tämänpäiväisissä uutisissa. Liika luottamus yhteiskunnan ja satunnaisten mesenaattien tukeen johtaa vääristyneeseen kilpailuun korkean ja matalan kulttuurin välillä. Tämä luo mielestäni kohtuuttomasti epävarmuutta taidelaitoksille -ja festivaaleille. Valitettavasti.

Ei niin ettäkö tuet taidemusiikille pitäisi lakkauttaa. Näiden laitosten pitäisi vain pystyä keksimään enemmän tulonlähteitä kuten Lahdesta eilen kuultiin. Klassisen musiikin markkinointi venäläisille tuntuu olevan lapsenkengissään, vaikka se on suurin matkailijaryhmä ja vielä valmiiksi koulutettu pitämään kyseisestä musiikin lajista. Tai sitten yhteistyössä toteutettava markkinointi, jonka kyllä Lapin matkailuyritykset osaavat, mutta joka on omien kokemusteni mukaan kulttuuriorganisaatioille harvinaisen hankalaa. Toivotaan kuitenkin, että esimerkiksi tästä tulee jotain.

Sinfonia netissä

Mielenkiintoista. Sinfoniaorkesterit konsertoivat netissä, aloitteentekijänä Sinfonia Lahti.

Olisi kiva kuulla joskus kuinka paljon katsojia keräävät.

XXX-Music

Musiikin ja seksin liitto popissa ja räpissa alkaa olla itsestäänselvyys. Se ei oikeastaan ihmetytä, pitäähän ne biisien teemat jostain löytää ja rakkauslauluja nyt on ollut vaikka kuinka koko maailman sivu. Luonnollista vain että elämän isoista jutuista tehdään tekstiä, ja mikäs sen merkittävämpää henkilötasolla kuin flirtti, rakastuminen ja seksi. Kevyt musiikki on täynnä näitä aiheita, raskaampi "kevyt" musiikki, esim. metalli ja proge, on vähän vähemmän luonnollinen ympäristö rakkauden teemoille, ne kun vaan palvovat saatanaa ja vetävät pilveä, heh.

Oikeastaan yllätyksellistä on, ettei Suomessa pebakeikutus ole suuremmassa roolissa musiikin teemoissa. Edes räpissä, jossa räikeinkin esimerkki Stig Dogg tekee asiasta vain huumoria. Sitten Kikan ja Junnun poismenon popissakin ollaan oltu "Tytöt tykkää pojista" -linjalla menemättä sen pitemmälle. Oikeastaan erotiikkaa viljelevät Suomessa vakavissaan ainoastaan iskelmälaulajat.

En minä sitä tarkoita että pitäisi enemmän X-kirjaimia suomalaisessa musiikissa olla, olenpahan vain yllättynyt. Kun ei nyt luulisi suomalaisten olevan sen häveliäämpiä kuin muidenkaan. Eikä se seksi todellakaan mikään tabu ole.

Luokittelu

Hesaria on niin kiva haukkua, että teen sen.

Oletteko huomanneet, kuinka ne siellä erottelevat kulttuurin ja viihteen?

Kuten yksi kaverini eilen mainitsi, kaikkein paras on kuitenkin menokone. Jos jotain ääntä haluaa kuulla, voi valita musiikin tai sitten sen toisen jossa lukee että rock&jazz.

Välillä pistää vähän hymyilyttämään.

Lisää saksalaista heviä!

Sitä olen pitkään ihmetellyt, että mistä johtuu brittirockin ja -popin ylivertainen menekki muualla Euroopassa. Ja toisaalta sitten taas irlantilaisen ja ruotsalaisen musiikin hyvä menestys. Iso-Britanniassa kun on vähemmän porukkaa kuin Saksassa ja suunnilleen saman verran kuin Ranskassa tai Italiassa. Luulisi että Saksasta, Ranskasta ja Italiasta tulisi muitakin tunnettuja kuin Rammstein, Air ja Eros Ramazzotti. Eihän se nyt pelkästään kielestä voi olla kiinni. Kysyn vaan.

Ennakkosensuuri

Musiikkia osataan sensuroida vähän joka puolella maailmaa. Niin myös jenkeissä viime viikolla. Siellä päin näyttäisi sensuuri tapahtuvan kaupallisin perustein ja yritysten toimesta, ilman että hallitusten täytyy asioihin puuttua.

Musiikin sensurointi on voimissaan eriasteisena eri puolilla maailmaa. Kovimmillaan se on ollut maissa, joissa uskontoa ei ole erotettu politiikasta sekä kommunistisissa järjestelmissä. Kommunististen maiden lukumäärän romahtamisen jälkeen olemme saaneet kuulla musiikin sensuurista varsinkin Aasian maista. Esimerkkinä viime viikolta Freemusen reportaasi, jonka mukaan Iranissa pidätettiin vastikään parisataa ihmistä toiminnasta, joka meillä päin on jokapäiväistä hupia.

Ankein tilanne viime vuosikymmeninä on ollut Afganistanissa. Kommunistihallinnon tiukan sensuurin jälkeen ei maa saanut kauaa hengähtää, kun jo talebanit olivat vallassa ja maassa kiellettiin kaikki musiikki, lukuunottamatta uskonnollisia resitaaleja. Soittimet, äänentoistolaitteet ja jopa häämusiikki kiellettiin. Kiinan kulttuurivallankumous nyt on ihan oma lukunsa. Kommunistien pyrkimyksenä oli tuhota monisatamiljoonaisen kansan tuhansia vuosia vanha kulttuurin kieltämällä se ja asettamalla tilalle vallankumouslauluja Jaakko kullan sävelellä laulettuna. Eivätkä kai ihan huonosti onnistuneet.

Vaarallista musiikki tuntuu olevan. Tuo eri värähtelytaajuuksista koostuva äänimassa, joka itsessään on kykenemätön välittämään selkeitä viestejä. Mutta mistä sensuurin tarve johtuu? Musiikin kyvystä herättää erilaisia tunteita ja yhdistää suuriakin ihmisjoukkoja? Musiikkiin läheisesti sidoksissa oleva tanssi, jonka nähdään löyhentävän seksuaalimoraalia? Vai vokaalimusiikin esittäjien näkyvyys ja heidän mahdollisuutensa kritisoida valtaapitäviä? Tuskin sentään pelkkä viha huonoa musiikkia kohtaan.

Mutta jos Majurista tulisi huomenna valtakunnankansleri, maailmankaikkeuden pääsihteeri ja elinikäinen diktaattori niin kieltäisin kesähitit, smurffit, hullut sammakot sekä Anssi Kelan ja Fall Out Boyn koko tuotannot.

Rock'n'roll klisee

Että piti tämäkin vielä wikistä löytää. (Löytyi Kasasta.)

Tulevia

Koivusen Arska se on keikkunut koko kesän listakärjessä mutta täytyyhän tuolle tulla piste, kuten YLE uutisoi. Vaikka listat on perseestä ja vaikuttavat urheilukilpailuilta yleisön kannustaessa suosikkiaan, mainitsenpahan vain että myyntipotentiaalia omaavaa kotimaista musiikkia on tulossa roppakaupalla reilun kuukauden sisällä. Ilman toiveita mutta täysin subjektiivisen musiikillisen odotusarvon mukaan kategorisoituna muutama:

Blääh?:

Uniklubi: Luotisade (15.8)
Anna Abreu: End Of Love (22.8)
Yö: Valtakunta (29.8)
Eppu Normaali: ? (5.9)
HIM: Venus Doom (14.9)
Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Tuhannen Riemua (19.9)

Aah?:

Kerkko Koskinen: Agatha - Performed by Verneri Pohjola & UMO (15.8)
Topi Sorsakoski & Agents: Renegades (29.8)
CMX: Talvikuningas (5.9)
Liekki: Kalliot Leikkaa (12.9)