Klassinen musiikkilehti Rondo tipahti tänään postiluukusta. Se on lehti, joka osaa jostain kummallisesta syystä ärsyttää ja provosoida minua lähes joka kerta. Eivät jutut niinkään, vaan ne kolumnit. Ällistys oli tänään suuri, kun en ärsyyntynyt yhdestäkään lehden kolmesta kolumnista. Yleensäkin suht asiallinen päätoimittaja Harri Kuusisaari spekuloi oopperasotkuja ihan asiallisesti kuten ennen lomaansakin. Seppo Kimanen kirjoitti konserttikokemuksestaan yrittämättä tällä kertaa sättiä markkinavoimia tai ymmärtää poppia ja rokkia ja mitä kaikkia niitä nyt on.
Päivän yllättäjä oli kuitenkin Finland Festivalsin toiminnanjohtaja Kai Amberla joka kirjoitti minunkin mainitsemastani kysymyksestä klassisen musiikin paremmuudesta. Eikä ärsyttänyt tippaakaan! Yleensä Amberla joko kääntää kelkkansa tai puhuu itsensä pussiin tavalla, joka saa miettimään, onko kyseessä vain sarkastinen tapa lähestyä asioita. Kuitenkin, kontekstin huomioonottaen, se ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Väärinymmärtäjiä olisi liian paljon.
Minulla on kolme syytä miksi lehteä tilaan. Vaikka lehdessä on paljon sellaista taiteilijapalvontaa ja kulttuurimäärärahojen itkemistä jota ei aina oikein jaksa, on siinä paljon hyvääkin. Osa jutuista on tietysti mielenkiintoisia. Toinen syy on ammatillinen, pitää tietää klassisestakin se, missä mennään. Kolmantena ovat sitten nämä kolumnit. Vaikka välillä arsyttää niin perkeleesti niin ne antavat paljon ajattelemisen aihetta. Harva kolumnisti siihen nykyään yhtä hyvin pystyy.
Jos ne nyt lakkaavat ärsyttämästä niin minä lakkaan tilaamasta.
31.7.2007
26.7.2007
Katsojan valinta
Kirjoitin muutama viikko sitten Idolsista. Koivunen ja Meurman ovat majailleet kohta pari kuukautta listakärjessä.
Jotenkin muistan kun 90-luvulla puhuttiin television ja viihdeteollisuuden tulevaisuudesta. Kun muun muassa MTV:n The Real World nosti tosi-tv:n mukamas tulevaisuuden ohjelmaformaatiksi en ollut uskoa korviani. Olisi pitänyt. Samoin jutut siitä, että tulevaisuuden artistit tehdään ja markkinoidaan televisiossa kykykilpailujen avulla, en ikinä uskonut, että siitä näin suuri juttu tulisi. Olisi pitänyt.
No, ne olivat aikoja jolloin kauhisteltiin Spice Girlsejä ja sitä jumalatonta tuotteistamisen määrää. Vuonna 2007 ei kukaan lotkauta korvaansakaan sille että nyt ne äänestyttävät ihmisillä missä heidän pitäisi heittää keikka, kun eivät itse osaa päättää. Niin se muuttuu, Eskoseni.
Jotenkin muistan kun 90-luvulla puhuttiin television ja viihdeteollisuuden tulevaisuudesta. Kun muun muassa MTV:n The Real World nosti tosi-tv:n mukamas tulevaisuuden ohjelmaformaatiksi en ollut uskoa korviani. Olisi pitänyt. Samoin jutut siitä, että tulevaisuuden artistit tehdään ja markkinoidaan televisiossa kykykilpailujen avulla, en ikinä uskonut, että siitä näin suuri juttu tulisi. Olisi pitänyt.
No, ne olivat aikoja jolloin kauhisteltiin Spice Girlsejä ja sitä jumalatonta tuotteistamisen määrää. Vuonna 2007 ei kukaan lotkauta korvaansakaan sille että nyt ne äänestyttävät ihmisillä missä heidän pitäisi heittää keikka, kun eivät itse osaa päättää. Niin se muuttuu, Eskoseni.
25.7.2007
Taidemusiikin autuaaksi tekevä vaikutus
Aamun Hesarissa oli kulttuuriosan etusivulla koko sivun juttu otsikolla W.A. Mozart vastaan Mr. Lordi. Verkkohesarista löytyy jutusta tiivistelmä kahdessa osassa. Kyse artikkelissa on siitä, onko taidemusiikki parempaa musiikkia kuin muut. Keskustelussa taidemusiikin puolestapuhujat puhuvat laadusta ja musiikin monikerroksisuudesta. Muut puhuvat moniarvoisuudesta, subjektiivisuudesta, postmodernista humanismista ja jopa ihmisarvoista.
Taannoin järjestelin tekemisen puutteessa cd-levyni kaappiin suurpiirteiseen paremmuusjärjestykseen. Sen enempää asiaa ajattelematta kaikki taidemusiikki oli erotettu tästä kategorisoinnista. Miksi? Onko todella niin, että taidemusiikki on kanonisoitu siihen pisteeseen, ettei sitä uskalla ilman vuosien kriitikkokokemusta arvostella. Eihän hesarin jutussakaan kukaan sanonut sitä huonommaksi musiikiksi. Se nyt vaan on niiiiin hienoa. Pakko myöntää että pikku snobinpoikanen se siellä sisimmässäni on liikahtanut parisen kertaa, kun olen asiaan vihkiytymättömille orkesterimusiikin autuudesta jakanut tietoa.
Kyse on siis siitä että taidemusiikki on tai ainakin on ollut yhteiskunnallisesti ja akateemisesti arvostetumpaa kuin rock, jazz, kansanmusiikki ja rap yhteensä. Se on kohotettu asemaan, jossa sitä on absurdia verrata mihinkään muuhun musiikin lajiin laadullisin perustein. Sen ei ole tarvinnut puolustautua.
Mutta loppujen lopuksi, jos joku diggaa klassista, miksi sitä pitää perustella enemmän kuin rokin kuuntelua? Mistä se kertoo? Siitäkö, että se on enemmän ja enemmän vainotussa asemassa? Vai siitä, että sen substanssi on vaikeammin löydettävissä? Vai tarvitsisiko sitä perustella lainkaan, jos se olisi parempaa?
Taannoin järjestelin tekemisen puutteessa cd-levyni kaappiin suurpiirteiseen paremmuusjärjestykseen. Sen enempää asiaa ajattelematta kaikki taidemusiikki oli erotettu tästä kategorisoinnista. Miksi? Onko todella niin, että taidemusiikki on kanonisoitu siihen pisteeseen, ettei sitä uskalla ilman vuosien kriitikkokokemusta arvostella. Eihän hesarin jutussakaan kukaan sanonut sitä huonommaksi musiikiksi. Se nyt vaan on niiiiin hienoa. Pakko myöntää että pikku snobinpoikanen se siellä sisimmässäni on liikahtanut parisen kertaa, kun olen asiaan vihkiytymättömille orkesterimusiikin autuudesta jakanut tietoa.
Kyse on siis siitä että taidemusiikki on tai ainakin on ollut yhteiskunnallisesti ja akateemisesti arvostetumpaa kuin rock, jazz, kansanmusiikki ja rap yhteensä. Se on kohotettu asemaan, jossa sitä on absurdia verrata mihinkään muuhun musiikin lajiin laadullisin perustein. Sen ei ole tarvinnut puolustautua.
Mutta loppujen lopuksi, jos joku diggaa klassista, miksi sitä pitää perustella enemmän kuin rokin kuuntelua? Mistä se kertoo? Siitäkö, että se on enemmän ja enemmän vainotussa asemassa? Vai siitä, että sen substanssi on vaikeammin löydettävissä? Vai tarvitsisiko sitä perustella lainkaan, jos se olisi parempaa?
23.7.2007
Musiikkitietosanakirja
Wikipedia se kyllä on mainio. Varsinkin jos yleistietoa nopeasti hakee. Mutta jos jotain tarkempaa tietoa tarvitsee, ei siitä ole oikein mihinkään. Esimerkiksi musiikista. Tottahan sieltä löytyy perustietoa bändeistä, säveltäjistä ja tyyleistä, mutta lähinnä ne tuntuvat vielä sijaitsevan informaatiotyhjiöiden laidoilla.
Yliopiston koneilta onneksi pääsee Grove Music Onlineen käsiksi. Wikipedia sanoo Grovesta seuraavaa:
Se se vasta on tietosanakirja. Päivityksiä tehty vuodesta 1878 eli reilusti toistasataa vuotta. Viiskyttuhatta artikkelia ja kaikki alan huippuasiantuntijoilta. Ei lopu tieto sieltä kesken, tai jos loppuu, niin ei liene saatavillakaan. Kyllä meidän yliopiskelijoiden kelpaa!
Jos taas aikoo valmistua, niin Grove perii yksityishenkilöiltä käyttöoikeudesta hulppeat parisataa puntaa vuodessa. Plus alvi.
Yliopiston koneilta onneksi pääsee Grove Music Onlineen käsiksi. Wikipedia sanoo Grovesta seuraavaa:
The Grove Dictionary of Music and Musicians is an encyclopedic dictionary of music and musicians and is regarded as the most authoritative reference source on the subject in the English language.
Se se vasta on tietosanakirja. Päivityksiä tehty vuodesta 1878 eli reilusti toistasataa vuotta. Viiskyttuhatta artikkelia ja kaikki alan huippuasiantuntijoilta. Ei lopu tieto sieltä kesken, tai jos loppuu, niin ei liene saatavillakaan. Kyllä meidän yliopiskelijoiden kelpaa!
Jos taas aikoo valmistua, niin Grove perii yksityishenkilöiltä käyttöoikeudesta hulppeat parisataa puntaa vuodessa. Plus alvi.
17.7.2007
Asiaa
Akava, tuo Alinomaa Kyykistyvä ja Alituiseen Voivotteleva Alistuja puhuu välillä asiaakin. Kuten varsinkin valtsikan, humanistisen, oikiksen ym. tiedekuntien yliopisto-opiskelijat tietävät, harjoittelupaikan pystyy ottamaan vastaan vain, jos talous on kunnossa ja rahaa säästössä.
Akavan tämänpäiväisessä tiedotteessa sanotaan esimerkiksi, että:
Mutta miksi tällainen kannanotto tehtiin heinäkuussä, kun kaikki ovat lomalla?
Akavan tämänpäiväisessä tiedotteessa sanotaan esimerkiksi, että:
On aivan käsittämätöntä, jos ainoa väylä julkisen sektorin virkaan on suostua pitkään palkattoman harjoitteluputkeen.
Mutta miksi tällainen kannanotto tehtiin heinäkuussä, kun kaikki ovat lomalla?
15.7.2007
Master! Master!
Metallica Helsingissä tänään. En ole menossa, stadion- ja jäähallikeikat ovat olleet vuosia boikotissa. Innostuin kuitenkin kaverin kanssa hankkimaan ne kaksi Metallican parasta levyä, Master Of Puppetsin ja ...And Justice For Allin. Kyllä jytisee. Ei näitä yli kymmeneen vuoteen ole kokonaan kuunneltukaan. Paskaa ovat myöhemmät Metallican levynkuvatukset näihin verrattuna.
13.7.2007
Kesäfestarit
Nykyään jokaisessa itseään kunnioittavassa kaupungissa pitää olla vähintään parit kesäfestarit. Kun tällä viikolla ajoin Lapista Helsinkiin läpi koko länsirannikon sen enempää kiirettä pitämättä, huomasin että festareita on ihan joka paikassa. Rockfestarimainoksiakin näin melkein joka toisessa kaupungissa, vaikka nyt on jo heinäkuun puoliväli. Rockfestareiden lisäksi Suomessa on järjettömän iso kasa pippaloita joiden teema vaihtelee urkumusiikista valkosipulin syöntiin. Kaikki eivät yksinkertaisesti voi jäädä voitollisiksi, eivät edes isot.
Talvella ei sitten tapahdu mitään missään.
Talvella ei sitten tapahdu mitään missään.
6.7.2007
Mitä se on...
...se musiikki jota suomenruotsalaiset kuuntelee? Siis vähän niinku se mitä Bob Dylan teki kuuskytluvulla mutta parempaa? No tietenki bättre folkia.
1.7.2007
Näin pärjäät foorumeilla
Klassisen musiikin rahoitus on asia, josta jokaisella on mielipide. Ja aina keskustelut etenevät suunnilleen samaa rataa. Kuten esimerkiksi tässä Hesarista löytyvästä musiikkitaloa koskevan uutisen keskusteluosiossa. Vaikka kyseisessä keskustelussa on jo aika hyvin perusteltu aloitus, on se silti vain se sama negatiivinen perusajatus, jota niin usein tapaa.
Kielteinen kanta on melkein aina seuraavanlainen. Nämä saakelin musiikkitalot ja Oopperat ja kaikki mahdolliset valtion kompensaatioita saavat elitistiset taidemusiikin pyhätöt pitäisi joko purkaa tai muuttaa lastensairaaloiksi, veteraanien hoitokodeiksi, tai joksikin muuksi sellaiseksi, mitä kannattamalla pääsee helposti Perussuomalaisten vaalilistalle. Yleensä tämä kanta on esitetty mahdollisimman kansantajuisesti siten, että verrataan yhden oopperalipun saamaa avustusta esimerkiksi sairaanhoitajan tuntipalkkaan. Siis toisin sanoen vaaditaan rahaa pois kulttuurilta ja sitä lisää peruspalveluihin.
Tähän sitten joku "sivistynyt" ihminen vastaa, että kulttuuria pitää tukea koska se pitää lippujen hinnat sellaisina, että kaikki pystyvät käymään konserteissa. Ja että höpsis, taidemusiikki tarjoaa elämyksiä ja jos kaikki kävisivät kerran kuussa sinfoniaa kuuntelemassa niin eipä tarvittaisi mielenterveyspalveluja. Ja sitten vielä ikään kuin sivulauseessa rivien välissä kysytään, että onkos nyt herra kulttuurin vihaaja käynyt milloin viimeksi kokemassa elämystä. Voisi se mieli muuttua jos herra kuulisi Beethovenin yhdeksännen ah niin kauniissa, mutta toisaalta akustiikaltaan niin huonossa Finlandiatalossa. Ja Suomesta puuttuu kansainväliset mitat täyttävä musiikkitalo. Onhan se nyt jo korkea aika. Ettei tarvitse hävetä.
Kielteinen kanta on melkein aina seuraavanlainen. Nämä saakelin musiikkitalot ja Oopperat ja kaikki mahdolliset valtion kompensaatioita saavat elitistiset taidemusiikin pyhätöt pitäisi joko purkaa tai muuttaa lastensairaaloiksi, veteraanien hoitokodeiksi, tai joksikin muuksi sellaiseksi, mitä kannattamalla pääsee helposti Perussuomalaisten vaalilistalle. Yleensä tämä kanta on esitetty mahdollisimman kansantajuisesti siten, että verrataan yhden oopperalipun saamaa avustusta esimerkiksi sairaanhoitajan tuntipalkkaan. Siis toisin sanoen vaaditaan rahaa pois kulttuurilta ja sitä lisää peruspalveluihin.
Tähän sitten joku "sivistynyt" ihminen vastaa, että kulttuuria pitää tukea koska se pitää lippujen hinnat sellaisina, että kaikki pystyvät käymään konserteissa. Ja että höpsis, taidemusiikki tarjoaa elämyksiä ja jos kaikki kävisivät kerran kuussa sinfoniaa kuuntelemassa niin eipä tarvittaisi mielenterveyspalveluja. Ja sitten vielä ikään kuin sivulauseessa rivien välissä kysytään, että onkos nyt herra kulttuurin vihaaja käynyt milloin viimeksi kokemassa elämystä. Voisi se mieli muuttua jos herra kuulisi Beethovenin yhdeksännen ah niin kauniissa, mutta toisaalta akustiikaltaan niin huonossa Finlandiatalossa. Ja Suomesta puuttuu kansainväliset mitat täyttävä musiikkitalo. Onhan se nyt jo korkea aika. Ettei tarvitse hävetä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
