Punaiset komentajat

Kymmenisen vuotta sitten, Vainajala-albumin aikoihin CMX-innostukseni oli suurimmillaan. Kyseisen bändin levyjä tuli sen verran ahkerasti soiteltua että tutut vieläkin pitävät minua jonkinasteisen CMX-fanina. Sitä ei oikein voi sanoa olevansa, varsinkin kun tuntuu siltä että sen on liian monta kertaa nähnyt livenä. Loppukesästä kaverit houkuttelivat katsomaan keikkaa jolloin se tuntui lähes tylsältä.

2000-luvulla julkaistut CMX:n levyt on kyllä kuunneltu mutta koskaan en ole ensimmäisenä päivänä rynnännyt kauppaan. Ehkä odotukset eivät ole olleet korkealla. Kuitenkin, varsinkin Aion-levy oli, kun sen sitten kuuli, mielettömän hyvä.

Samoin tuntuu käyneen nytkin. Kuukausi pari sitten tiedossa ollut Talvikuninkaan ilmestyminen sai korkeintaan "aijaa, CMX:ltä tulee TAAS uus levy, hohhoijaa" -tasoisen innnostuksen aiheutetuksi. Kehuja tarpeeksi kauan kuunneltuani ja luettuani pääsin viimein eilen tutustumaan Talvikuninkaaseen. Ja jälleen kerran Suomen paras mutta vientikelvottomin bändi ällistytti. Tätä on nyt kuunneltu muutama kerta ja eikun paranee.

Järkyttävän hyvä levy. Potentiaalisesti vuoden paras.

Rahoitus

Hesari lisää vettä siihen myllyyn, joka pyörittää keskustelua eri musiikinlajien ansaitsemasta arvostuksesta. Aamun lehdessä ja verkkoliitteessä on juttu siitä, kuinka suurin osa yhteiskunnan kompensaatioista eri musiikinlajeille menee taidemusiikille, ja summa kasvaa edelleen.

Laskelman mukaan reilusti yli 90% kaikesta valtion ja kuntien tuesta menee taidemusiikille. Vaikka laskelma on vahvasti puutteellinen (siitä puuttuvat mm. harkinnanvaraiset tuet sekä musiikkioppilaitokset), on se varmasti suuntaa antava.

Keskustelu siis velloo taas. Älyttömiä kommentteja tulee puolin jos toisinkin. Peruskommentit eri musiikinlajien tukemistarpeesta kirjoittajan subjektiivisen mieltymyksen mukaan voi jättää huomiotta saman tien. Samoin kommentit oopperatalon ja musiikkitalon liian hyvästä sijainnista. (Olisiko muka tuen tarve pienempi jos nämä sijaitsisivat paikoissa, jonne kynnys lähteä olisi suurempi?)

Ottamatta sen enempää kantaa siihen, onko tällainen jako oikeutettua ja pitäisikö balanssia muuttaa (ja kumpaan suuntaan), heitän tässä muutaman mielestäni olennaisen pointin.

Genren arvottaminen on absurdia. Sen sijaan voi miettiä onko tukea saava musiikki elitististä vai ei.

Tuet syntyvät tarpeesta. Ja jos tulee toimeen ilman niitä niin silloin ne ovat turhia. Mutta jos saa tukia, saattavat muut tulonsaatikeinot muuttua toissijaisiksi. Tämän perusteella päätöksiä ei kuitenkaan mielestäni pitäisi tehdä.

Yhteiskunnan rahanjako on muotoutunut vuosikymmenien saatossa, jolloin aina voidaan sanoa rahanjakoa mielivaltaiseksi ja vaatia sitä muutettavaksi radikaalisti.

Siltikin. Olen joku vuosi sitten kuullut kun eräskin raskaan sarjan musiikkielämän vaikuttaja perusteli kevyen musiikin viennin tukemisen turhuutta sillä, että HIM, Rasmus ja Darude ovat rakentaneet menestyksensä itse, ilman yhteiskunnan tukia. Heitti vielä että silloiset vientiprojektit on keksitty lähinnä sen takia että kulttuuriministeri ja ulkomaankauppaministeri (Karpela & Lehtomäki) sattuvat olemaan suht nuoria naisia jotka nyt sattuvat tykkäämään rokista.

Kuulosti vähän kaunaiselta. Tai sitten pelkäsi että näitä menestyviä bändejä tulee lisää.

Kuolema rokkareille ja linkittäjille?

Tämä nyt on jo eilinen juttu mutta erään tutkimuksen mukaan rokkenrollin soittaminen on hengenvaarallista. Ja tuolla mistä tämä juttu löytyy sanotaan ettei sinne saa linkittää. Linkitän.

Kultainen kädenpuristus 5

Elokuvatuottajat ja kulttuuriministeri ajautuivat nokkapokkaan elokuvatuotannon rahoituksesta. Tämänpäiväiset julkilausumat löytyvät vaikkapa täältä.

Elokuvatuottajia näyttää harmittavan varsinkin se, että yksin Kansallisooppera saa reilusti enemmän julkista tukea kuin koko kotimaan elokuvatuotanto yhteensä. Lisäksi lausumassa sanotaaan harmin yhtenä lähtökohtana olevan sekin, että ooppera saa lisärahoitusta ensi vuodelle kun taas elokuva ei. Vaikka Wallin kuulemma lupasi. Sanovat vielä pikkuisen marttyyrimäisesti aivan julkilausuman lopuksi että jos lisärahaa ei tule, valtio voi siinä tapauksessa heidän puolestaan siirtää koko ensi vuoden elokuvatuen vaikeuksissaan piehtaroivalle Kansallisoopperalle. Muita julkisen tuen kohteita kuin ooppera ei lausumassa mainita.

Jos ei Kansallisooppera tähän mennessä ollut julkinen sylkykuppi, niin nyt on.

Oopperan ja elokuvan rinnastaminen toisiinsa taiteenlajeina on luonnollista. Akateemisessa maailmassa esimerkiksi elokuvamusiikin tutkimus hyödyntää oopperan tutkimuksen tuloksia. Varsinkin Wagnerin käyttämä johtoaihetekniikka tulee usein vastaan. Se puolestaan, onko oikeudenmukaista verrata budjettirakenteeltaan erilaisia taidemuotoja, on vähemmän ilmeistä.