Punaiset komentajat

Kymmenisen vuotta sitten, Vainajala-albumin aikoihin CMX-innostukseni oli suurimmillaan. Kyseisen bändin levyjä tuli sen verran ahkerasti soiteltua että tutut vieläkin pitävät minua jonkinasteisen CMX-fanina. Sitä ei oikein voi sanoa olevansa, varsinkin kun tuntuu siltä että sen on liian monta kertaa nähnyt livenä. Loppukesästä kaverit houkuttelivat katsomaan keikkaa jolloin se tuntui lähes tylsältä.

2000-luvulla julkaistut CMX:n levyt on kyllä kuunneltu mutta koskaan en ole ensimmäisenä päivänä rynnännyt kauppaan. Ehkä odotukset eivät ole olleet korkealla. Kuitenkin, varsinkin Aion-levy oli, kun sen sitten kuuli, mielettömän hyvä.

Samoin tuntuu käyneen nytkin. Kuukausi pari sitten tiedossa ollut Talvikuninkaan ilmestyminen sai korkeintaan "aijaa, CMX:ltä tulee TAAS uus levy, hohhoijaa" -tasoisen innnostuksen aiheutetuksi. Kehuja tarpeeksi kauan kuunneltuani ja luettuani pääsin viimein eilen tutustumaan Talvikuninkaaseen. Ja jälleen kerran Suomen paras mutta vientikelvottomin bändi ällistytti. Tätä on nyt kuunneltu muutama kerta ja eikun paranee.

Järkyttävän hyvä levy. Potentiaalisesti vuoden paras.