Lehti

Klassinen musiikkilehti Rondo tipahti tänään postiluukusta. Se on lehti, joka osaa jostain kummallisesta syystä ärsyttää ja provosoida minua lähes joka kerta. Eivät jutut niinkään, vaan ne kolumnit. Ällistys oli tänään suuri, kun en ärsyyntynyt yhdestäkään lehden kolmesta kolumnista. Yleensäkin suht asiallinen päätoimittaja Harri Kuusisaari spekuloi oopperasotkuja ihan asiallisesti kuten ennen lomaansakin. Seppo Kimanen kirjoitti konserttikokemuksestaan yrittämättä tällä kertaa sättiä markkinavoimia tai ymmärtää poppia ja rokkia ja mitä kaikkia niitä nyt on.

Päivän yllättäjä oli kuitenkin Finland Festivalsin toiminnanjohtaja Kai Amberla joka kirjoitti minunkin mainitsemastani kysymyksestä klassisen musiikin paremmuudesta. Eikä ärsyttänyt tippaakaan! Yleensä Amberla joko kääntää kelkkansa tai puhuu itsensä pussiin tavalla, joka saa miettimään, onko kyseessä vain sarkastinen tapa lähestyä asioita. Kuitenkin, kontekstin huomioonottaen, se ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Väärinymmärtäjiä olisi liian paljon.

Minulla on kolme syytä miksi lehteä tilaan. Vaikka lehdessä on paljon sellaista taiteilijapalvontaa ja kulttuurimäärärahojen itkemistä jota ei aina oikein jaksa, on siinä paljon hyvääkin. Osa jutuista on tietysti mielenkiintoisia. Toinen syy on ammatillinen, pitää tietää klassisestakin se, missä mennään. Kolmantena ovat sitten nämä kolumnit. Vaikka välillä arsyttää niin perkeleesti niin ne antavat paljon ajattelemisen aihetta. Harva kolumnisti siihen nykyään yhtä hyvin pystyy.

Jos ne nyt lakkaavat ärsyttämästä niin minä lakkaan tilaamasta.